Meneekö nyt liian lujaa?

Moikka!

Miten se viikonloppu hurahtaa aina ohi ihan mieletöntä vauhtia? Tuskin olen ainoa joka tätä miettii lähes joka sunnuntai-ilta. Onneksi enää en pode juuri koskaan sitä lähes kaikille tuttua "maanantaimasennusta". Ennen elin aina pelkästään viikonloppuja varten ja jo lauantai-iltana aloin tuskastua, että kohta on jo maanantai ja arki alkaa. Nykyään pidän arjestani niin paljon, ettei minua oikeastaan ikinä haittaa maanantai. Ei sinne kouluun tietenkään aina jaksaisi mennä, mutta pääpiirteittäin viihdyn siellä oikein hyvin! Päivisin on ihanaa kun saan olla rauhassa ja puuhailla omia juttuja. Illaksi sitten aina jaksaa mennä hyvillä mielin kouluun.

Mun viikonloppu oli taas vaihteeksi aika toiminnantäytteinen. Vietin pitkästä aikaa vapaaviikonloppua. Viime viikkoina olen lähes poikkeuksetta ollut viikonloput töissä ja omaa aikaa ei juuri ole ollut.
Perjantaina kävin serkkuni kanssa syömässä Roosterissa. Vähän juhlistettiin Elinan töiden loppua. Jos et ole ikinä käynyt Oulun Roosterissa, niin en voi muuta kuin suositella! Hampparit ja salaatit on kaikki ihan huippu hyviä. Nam.
Lauantaina heräsin tuttuun tapaan jo seitsemältä ja aloin lukemaan. Opiskelujen jälkeen käytin koirat pitkällä metsälenkillä, jonka jälkeen lähdinkin ratsastamaan. Ratsastuksesta oli tosiaan ollut monen viikon tauko töiden takia. Alkuun koko homma oli ihan hukassa ja tuntui ettei siitä tule yhtään mitään. Loppua kohti alkoi kuitenkin sujumaan kun hoksasin miten saan ponin kulkemaan oikeinpäin. Koko tunnin se kesti, mutta voi sitä voittajafiilistä, kun viimeiset viisi minuuttia meni tosi hyvin! Ratsastuksen jälkeen kävin tekemässä viikon viimeisen salitreenin. Vuorossa oli selkä ja hauis ja treenikin kulki tosi hyvin. Ja voi sitä energian määrää minkä saan jokaisesta treenistä. Sitä tunnetta ei kyllä voita mikään.
Sunnuntai on myös sujunut oikein kivasti opiskellen, lenkkeilen ja Minnin kanssa käytiin treeneissä.

Jos nyt palataan tuohon otsikkoon. Omasta mielestäni voin nykyään oikein hyvin. Olen pirteä,iloinen,energinen,treeni kulkee ja ruoka maistuu. Ainut mikä mättää on uni. Olen kärsinyt erilaisista uniongelmista jo useiden vuosien ajan. Välillä on niiden osalta mennyt paremmin ja välillä taas huonommin. Nyt on ollut jo monen kuukauden ajan huonompi vaihe. Erilaisia unilääkkeitä olen käyttänyt useita, mutta tuntuu ettei niistäkään ole enää juuri apua. Saatan nukahtaa ihan hyvin, mutta viimeistään neljän aikaan aamulla herään eikä puhettakaan että saisin enää unta. Siinä yritän pyöriä muutaman tunnin ajan, jotta olisi ns. järkevää nousta ylös. Öisin saan nukuttua noin nelisen tuntia. Sanomattakin selvää, että se on aivan liian vähän. Itse en ole tätä kuitenkaan ajatellut, kun päivisin kuitenkin olen pirteä ja jaksan touhuta. Äitini tänään kuitenkin otti asian esille, kun hän ihmetteli miten vapaa päivänäkin saatan olla keittämässä aamupuuroa jo seitsemän aikaan. Äiti sitten kysyi, että milloin oikein levähdän. Hän otti esimerkiksi edellisen päivän eli lauantain. Koko päiväni oli täysin aikataulutettu, eikä ollut hetkeäkään että olisin edes istunut alas. Aloin pohtia tätä tarkemmin ja tulin tulokseen ettei semmoisia päiviä edes ole, jolloin olisin edes hetken paikallaan.

Tämä kyllä liittyy ihan täysin luonteeseen. Olen luonteeltani semmoinen, että kokoajan tulee olla tehokas ja tehdä jotain hyödyllistä. Suomeksi sanottuna poden joka kerta huonoa omatuntoa, jos en mitään hyödyllistä tee. Esimerkiksi viikon rantaloma jossain lämpimässä ei tulisi kuuloonkaan. Se tuottaisi minulle vain hirvittävän määrän ahdistusta. Tiedän kuitenkin, että se on täysin normaalia ja aivan sallittua ottaa välillä rennommin.  Viettää vaikka koko viikonloppu peiton alla telkkaria katsoen. Ja jokainen ihminen oikeasti tarvitsee sitä. Lepo ei tarkoita pelkästään nukkumista vaan muutenkin rauhoittumista. Kokoajan ei tarvi eikä edes saa olla tehokas. Tiedostan tämän täysin, mutten osaa ottaa asiaa käytäntöön. Viimeksi "rauhoituin" viime keväänä kun makasin kaksi viikkoa kotona influenssassa. Sitä edellisen kerran olin paikoillani sairaalassa.

Tiedän, että yksi suurin syy uniongelmiini on kova stressi. Olen hirveä stressaaja ja nyt stressiä aiheuttaa lähestyvät YO-kirjoitukset. Rehellisesti sanottuna olen aivan paniikissa.
Kun ihminen on stressaantunut, elimistöön  erittyy stressihormoneja. Poden tällä hetkellä pitkittynyttä stressiä ja stressitasoni ei laske kun olisi aika käydä nukkumaan. Kun elimistössä on paljon stressihormoneja kuten adrenaliinia, se aiheuttaa useimmille meistä uniongelmia. Adrenaliinin takia pysyn kuitenkin pirteänä ja toimintakykyisenä, vaikka unta tuleekin olematon määrä.

Tämän kaiken lisäksi mulla on erittäin paha tapa täyttää mun kalenteri ihan kokonaan. Toisin sanoen mulla on aina liian monta rautaa tulossa yhtä aikaa. En osaa sanoa ikinä ei, enkä kieltäytyä mistään. En varsinkaan töistä. Olen luonteeltani niin kiltti ja haluan aina kaikille pelkkää hyvää. En halua kieltäytyä jos se on mahdollisuus, että se tuottaa jollekkin huonoa mieltä. Tiedän, että en voi aina miellyttää kaikkia ja toimia kaikkien mieleen. Minun pitäisi opetella olemaan enemmän itsekkäämpi ja opittava sanomaan ei.

Vielä tästä unettomuudesta ja stressistä ei ole tullut ongelmaa. Mulla ei ole mitään ylikunnon oireita tai muita terveydellisiä ongelmia. Niinkuin sanoin aikaisemmin, olen energinen, treeni kulkee ja ruoka maistuu. Totuus on kuitenkin se, ettei meidän kenenkään keho kestä ja toimi ilman unta ja riittävää lepoa. Saatan jaksaa vielä viikon, kuukauden tai ehkä jopa jouluun asti. Lopputulos on kuitenkin se, että jossain vaiheessa kroppa sanoo sopimuksensa irti. Viimeistään sillon tulevat ne ylikunnon oireet tai jopa burn out. Lähipiirissäni on näitä ongelmia ollut paljonkin ja olen nähnyt, että siitä toipuminen kestää kauan. Voi mennä jopa vuosi. En todellakaan halua joutua siihen pisteeseen.

Haluaisinkin kysyä juuri sinulta, että miten sinä rentoudut? Mitä teet silloin kun stressaat liikaa? Jos sinulla on univaikeuksia, niin mikä sinulla on niihin auttanut?

Kuulisin mielelläni, jos sinun vinkeistäsi olisi minullekkin jotain apua. Olen enemmän kuin kiitollinen, jos kertoisit omia ohjeitasi ja vinkkejäsi joko tuonne kommenttiosioon tai vaikka instagramin puolella!


Aurinkoa viikkoosi!

-Susanna