Itse lasken elokuun kuuluvan vielä kesään, mutta nyt kun on ulos katsonut niin ihan syksyltähän siellä jo näyttää. Lehdet alkavat kellastua ja mikä parasta- puolukat alkaa olla kypsiä! Tykkään käydä poimimassa marjoja, mutta mustikkametsässä olo on jotenkin masentavaa.. Tuntuu, ettei se ämpäri täyty ikinä ja sääsket syö hengiltä. Puolukka-aikaan hyttysiä ei enää juuri ole ja onhan puolukoiden poimiminen paljon nopeampaa. Rakastan marjoja ja niitä syönkin päivittäin suuria määriä. Mikä on parempaa kuin ottaa aamulla pakkasesta itse kerättyjä puolukoita, mustikoita, karviaisia, viinimarjoja, mansikoita tai vadelmia puuron päälle tai smoothien sekaan?
Syksy on myös sitä aikaa,kun useat aloittavat sen elämäntapamuutoksen johon kuuluu yleensä tuo otsikossakin mainittu herkkulakko. Varsinkin kaikki naistenlehdet ovat täynnä valmiita ruokavalioita, treeniohjelmia ja ohjeita miten voidaan sulattaa ne kuuluisat kesäkilot. Tämä on mielestäni vähän hassua, kun kesäherkkuja ollaan sulattamassa takapuolesta ennenkuin ne ovat sulaneet edes suolistossa.
Mutta mikä on minun kantani herkkulakkoon? Onko se hyvä vai paha asia? Toimiiko se? Onko se kannattavaa? Noihin kysymyksiin koitan nyt vastata omien mielipiteiden pohjalta.
Herkkulakossa, niinkuin kaikissa muissakin asioissa on aina ne hyvät ja huonot puolet. Itse suhtaudun erittäin kriittisesti herkkulakkoihin, ja näen aina punaista, kun joku ystävä tai tuttu ilmoittaa olevansa jossain lakossa. Milloin se on karkkilakko,sipsilakko,roskaruokalakko tai tipaton. Tuntuu, että kaikki ovat kokoajan jossain lakoissa ja kieltävät itseltään asioita.
Miksi suhtaudun kriittisesti herkkulakkoihin? Eikö se ole vain hyvä asia, jos ruokavaliosta poistaa niitä epäterveellisiä asioita ja keskittyy syömään terveemmin?
Itse olen ollut herkkulakossa tasan kerran elämäni aikana. Ja se lakko päättyi sairaalaajaksoihin ja monia vuosia kestäneeseen sairauteen. Edellisessä lauseessa on kiteytettynä se, miksen itse tule enää ikinä elämässäni olemaan yhdessäkään lakossa ja miksen sitä suosittele. Mielestäni kaikki ehdottomuudet elämässä ovat pahasta ja aina tulisi pyrkiä siihen kultaiseen keskitiehen.
Mutta entä jos on reilusti ylipainoa ja se sokeri koukuttaa?
Sitten on asia erikseen. Se on ihan tutkittu asia, että sokeri koukuttaa yhtä pahasti kuin esimerkiksi tupakka tai alkoholi. Olen myös kuullut joidenkin ns. sairastavan "sokeriholismia". Silloin se herkkulakko on oikeastaan lähes ainoa vaihtoehto. Ei alkoholistillekkaan voi sallia pientä annosta alkoholia muutamana kertana viikossa. Se vain ruokkii sairautta.
Jos tunnistat itsestäsi näitä sokerikoukun piirteitä, niin muutaman viikon kestävä herkkulakko voi silloin olla sopiva. Muutaman viikon aikana, nämä vieroitusoireet sokerista menevät ohi ja pian huomaakin, ettei sitä jokapäiväistä sokeria tarvitse. Harvalla meillä kuitenkaan on niin pahaa sokerikoukkua, että pieni pala kakkua aktivoi sokerihimon ja pian ollaankin tyhjentämässä kaappeja.
Jos kerta herkkulakko ei ole sopiva, niin silloin voin syödä herkkuja päivittäin.
Ei asia näinkään ole. En halua kuitenkaan tulla väärinymmärretyksi. Herkut eivät todellakaan ole pahasta kohtuudella käytettynä ja mielestäni pienen herkkuhetken voi pitää vaikka joka päivä jos muu ruokailu on kunnossa. Tarkoitan sitä, ettei herkuilla aleta korvaamaan sitä niin sanottua oikeaa ruokaa. Jos ravitsevan ja runsaan aamupalan jälkeen vielä tekee mieli kahvipullaa työpaikalla, ei se mielestäni ole ollenkaan pahasta. Herkkuhetket kuuluvat meidän jokaisen elämään ja ruoka todellakin tuo sitä nautintoa ja mielihyvän tunnetta. Niinkuin aikaisemmin jo mainitsin, kultainen keskitie toimii tässäkin. 80/20- periaate on hyvä pitää mielessä. Jos 80% päivän ruuista koostuvat terveellisistä vaihtoehdoista, voi 20% olla niitä niin sanottuja epäterveellisiä juttuja. Se voi olla kahvipulla työpaikalla, pala kakkua syntymäpäivillä, sipsejä elokuvaa katsellessa, ihana leivos ystävän kanssa kahvilassa tai vaikkapa patonkia iltapalalla ruisleivän sijasta.
Mutta jos joka päivä syön herkkuja, en voi laihtua.
Se on totta, että terveellinen ruokavalio on kaiken a ja o, kun puhutaan painon pudottamisesta. Suosittelen kuitenkin esittämään itselle kysymyksen, että onko sille laihtumiselle oikeasti tarvetta? Eikö riitä, että jaksan arjessa, voin hyvin ja tunnen oloni energiseksi? Kannustan todellakin kaikkia kuuntelemaan sitä omaa kehoa, koska keho todellakin kertoo mitä se tarvitsee. Jos keho joka päivä oikein huutaa isoa säkkiä irtokarkkeja ja kokonaista pitsaa, olisi hyvä pysähtyä ja miettiä. Saanko ruuastani tarpeeksi energiaa? Saanko tarpeeksi vitamiineja, proteiinia, rasvoja ja hiilihydraatteja? Usein se herkkihimo viestii vain jonkin ravintoaineen puutteesta.
Mikä on oma suhtautumiseni herkkuihin ja ns. epäterveelliseen ruokaan?
Sanoisin, että suhtautumiseni herkkuihin on nyt erittäin terve. Sairaana elin kieltojen maailmassa ja kiellettyjä ruokia oli paljon enemmän mitä sallittuja. Ei puhettakaan, että olisin kylässä voinut ottaa mitään minkä itse luokittelen epäterveelliseksi ja herkuksi.
Nyt pystyn syömään herkkuja, jos mieleni tekee. Harvemmin kuitenkaan tekee. Syön niin paljon terveellistä ja kunnon ruokaa, etten edes muista milloin olisi tehnyt mieli syödä jotain herkuksi laskettua. Esimerkiksi syntymäpäiväjuhlissa pystyn kuitenkin helposti syömään palan tai vaikka kaksikin kakkua, kun sitä on tarjolla. Mielestäni juhlaa kuuluu myös juhlistaa ruualla ja syöminen on vahvasti sosiaalinen tapahtuma.
Yhteenvetona sanoisin, että mieti useamman kerran onko herkkulakolle oikeasti tarvetta. Jos tuntuu, että oma syöminen ja sitä kautta hyvinvointi on ihan retuperällä, jokin muutos kannattaa silloin tietenkin tehdä. Se ei välttämättä kuitenkaan tarkoita mitään lakkoa ja kaikesta kieltäytymistä. Hyvinvointi on kokonaisuus, johon kuuluu niin fyysinen, psyykkinen kuin sosiaalinenkin hyvinvointi. Syömällä terveesti pidät kiinni fyysisestä hyvinvoinnista. Ehdottomuudet, säännöt ja lakot useasti estävät psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin toteutumisen. Siksi olen herkkulakkoja vastaan.
Mikä on Sinun suhtautumisesi herkkulakkoihin? Aloititko itse kenties herkkulakon, kun loma loppui ja syksy alkoi? Oletko kokenut sen hyödylliseksi?
Mielenkiinnolla lukisin Sinun näkemyksesi asiaan!
Ihanaa päivänjatkoa juuri Sinulle ja koita pysyä positiivisena tuosta kurjasta kelistä huolimatta!
<3 Susanna
